Turskan alkuperä – Itämeri, Norjanmeri ja Barentsinmeri

Turskan alkuperä – Itämeri, Norjanmeri ja Barentsinmeri

Turskan alkuperä vaikuttaa kalakaupan tiskillä enemmän kuin moni ostaja arvaa, sillä Itämeren, Norjanmeren ja Barentsinmeren turska eroavat toisistaan koossa, lihan rakenteessa, saatavuudessa ja hinnassa. Tämä artikkeli on kotikokille, ravintolan keittiömestarille ja juhla-aterian suunnittelijalle, joka haluaa tietää, mistä tiskin turskafilee oikeasti tulee. Kun ymmärrät turskan alkuperän, valitset oikean kalan oikeaan ruokaan etkä maksa nimestä, joka ei vastaa sisältöä.

Kolme merialuetta, kolme erilaista turskaa

Kaikki kolme ovat samaa lajia, atlantinturskaa (Gadus morhua). Elinympäristö muokkaa kalaa silti selvästi. Suolapitoisuus, veden happi ja ravinnon määrä näkyvät suoraan lautasella.

Itämeren turska elää vähäsuolaisessa ja paikoin happikadosta kärsivässä meressä. Itäisen Itämeren turskakanta on heikentynyt niin pahasti, että EU kielsi sen kohdennetun kaupallisen kalastuksen vuonna 2019, ja läntisen kannan kohdennettu kalastus loppui vuonna 2022. Suomalaisessa kalakaupassa Itämeren turskaa näkee nykyisin lähinnä sivusaaliina, ja silloinkin kala on usein pientä ja laihaa.

Norjanmeren turska tarkoittaa käytännössä Norjan rannikon kalaa. Siihen kuuluvat sekä paikalliset rannikkoturskakannat että Barentsinmereltä etelään vaeltava kutukala. Liha on vaaleaa, tiivistä ja lohkeilee kauniisti suuriksi lehdiksi.

Barentsinmeren turska eli koillisarktinen turska on maailman suurin turskakanta. Valtaosa Suomen kalatiskien tuoreesta ja pakastetusta turskasta tulee täältä, joko norjalaisten tai venäläisten alusten pyytämänä. Kiintiöitä on silti leikattu viime vuosina voimakkaasti, mikä näkyy hinnoissa.

Skrei – kun Barentsinmeri ja Norjanmeri kohtaavat

Skrei on Barentsinmeren turska, joka vaeltaa tammi-huhtikuussa kutemaan Lofooteille ja Vesterålenin rannikolle. Pitkä uintimatka tekee lihasta kiinteää ja rasvatonta. Norjassa skrei-nimen käyttöä valvotaan laatukriteerein: kalan on oltava sukukypsä, pyydetty kutukaudella ja käsitelty nopeasti.

Helsingin Vanhan Kauppahallin ja Tampereen kauppahallin kalatiskeille skrei ilmestyy yleensä tammikuun lopulla. Skrei-filee maksaa tyypillisesti 30-40 €/kg, kun tavallinen tuore turskafilee on noin 20-30 €/kg. Hintaero on perusteltu, jos kala menee pannulle sellaisenaan. Kalakeittoon tai kalapuikkoihin ero ei kannata.

Näin selvität turskan alkuperän tiskillä

Elintarvikelainsäädäntö edellyttää, että tuoreen ja pakastetun kalan myynnissä kerrotaan kauppanimi, tieteellinen nimi, pyyntialue ja pyydystyyppi. Kokenut ostaja katsoo ensin kalastusalueen koodin, ei maakuvausta. FAO 27 on Koillis-Atlantti, ja se kattaa kaikki kolme merta, joten tarkempi ICES-alue kertoo enemmän. Koodeista lisää artikkelissa tuontikalan alkuperämerkinnät ja kalastusalueen koodit.

Ammattilainen etenee tiskillä tässä järjestyksessä:

1. Tarkista tieteellinen nimi. Gadus morhua on atlantinturska, Gadus macrocephalus tyynenmerenturska.
2. Katso ICES-alue. Alueet I ja II viittaavat Barentsinmereen ja Norjanmereen, alue III d Itämereen.
3. Kysy, onko kala tuoretta vai sulatettua. Merkinnän ”sulatettu” pitää olla näkyvissä.
4. Kysy pyyntipäivä tai purkupäivä. Hyvä kalakauppias tietää sen.
5. Etsi MSC-merkintä, jos kestävyys on tärkeä valintaperuste.

Tyynenmeren turskan liha on pehmeämpää ja vetisempää. Se ei ole huono kala, mutta eri tuote, ja hinnankin pitäisi kertoa siitä.

Myytti: lähellä pyydetty on aina tuoreinta

Moni olettaa, että Itämeren turska on tuoreempaa kuin Barentsinmereltä tuotu, koska matka on lyhyempi. Logistiikka ei toimi näin. Norjasta rekalla Ouluun, Rovaniemelle tai Helsinkiin tuotu turska voi olla tiskillä 2-3 päivää pyynnistä, kun pieni rannikkoerä voi kulkea välikäsien kautta yhtä pitkään.

Toinen väärinkäsitys koskee pakastetta. Barentsinmerellä suuri osa saaliista pakastetaan aluksella tuntien sisällä pyynnistä. Tällainen merellä pakastettu turska on sulatettuna usein parempaa kuin tuoreena myyty filee, joka on maannut jäillä viisi päivää. Oikea sulatus ratkaisee: hitaasti jääkaapissa, ei vesihauteessa.

Mihin ruokaan mikäkin turska sopii

Suuri Barentsinmeren turska ja skrei sopivat paistettavaksi paksuina paloina, uunissa leivinpaperissa tai kevyesti suolattuna. Kokki suolaa 3-4 cm paksut fileepalat 20-30 minuutiksi ennen paistoa, jolloin liha kiinteytyy eikä lohkeile pannulla.

Pienempi rannikkoturska tai Itämeren sivusaalis on parhaimmillaan keitoissa, kalapullissa ja murekkeissa. Itämeren turska on myös usein laihempaa, ja sen maksassa voi olla hylkeiden levittämiä loisia. Fileetä tämä ei yleensä koske, mutta kokonaisen kalan perkaaja huomaa sen heti. Itämeren turskasta ja sen rinnalla myytävästä kampelasta kerrotaan lisää artikkelissa turska ja kampela – Itämeren ruokakalojen klassikot.

Joulupöydän lipeäkala on oma lukunsa. Se valmistetaan perinteisesti Lofooteilla kuivatusta turskasta tai molvasta, eli sen juuret ovat Norjanmeren rannikolla. Lipeäkalaa myydään loka-joulukuussa valmiiksi liotettuna, ja varaus kannattaa tehdä 1-2 viikkoa etukäteen.

Yleisimmät virheet turskaa ostaessa

Ensimmäinen virhe on sekoittaa turska sen sukulaisiin. Kolja ja seiti ovat turskakaloja, mutta niiden liha on erilaista: seiti on tummempaa ja voimakkaampaa, kolja pehmeämpää. Hinnaltaan ne ovat yleensä 5-10 €/kg turskaa edullisempia, mikä voi olla hyvä valinta keittoon. Kalapihvien pakkauksessa ”valkoinen kala” voi tarkoittaa mitä tahansa näistä.

Toinen virhe on ostaa ”turskaa” pelkän hinnan perusteella. Jos turskafilee maksaa alle 15 €/kg, kyse on lähes aina pakasteesta, tyynenmerenturskasta tai jäälasitteella painoa kasvattaneesta tuotteesta. Jäälasitteen määrä on ilmoitettava, ja nettopaino on se, josta maksat.

Kolmas virhe on unohtaa sesonki. Turskaa saa ympäri vuoden, mutta tuoreen skrein huippu on helmi-maaliskuussa. Kesällä tuore turska on usein laihempaa ja kalliimpaa.

Kestävyys, kiintiöt ja ravintosuositukset

Barentsinmeren turskan kiintiöt jaetaan Norjan ja Venäjän kesken, ja ne ovat laskeneet useana vuonna peräkkäin. Osa Barentsinmeren ja Norjan rannikon turskakalastuksesta on MSC-sertifioitua, ja merkintä löytyy useimmiten pakatuista fileistä. Norjan rannikkoturskakannat ovat paikoin heikkoja, joten norjalainen alkuperä ei yksin takaa kestävää pyyntiä.

Ravitsemuksellisesti turska on vähärasvaista, proteiinipitoista kalaa. Omega-3-rasvahapot ja ympäristömyrkyt kertyvät turskassa pääosin maksaan, joten fileen syöminen on turvallista myös Itämeren alueelta. Turskanmaksan ja Itämeren rasvaisten kalojen kohdalla viranomaisten käyttörajoitukset koskevat erityisesti lapsia ja raskaana olevia.

Kalakauppa keskittyy kalaan ja äyriäisiin ruokana. Lihat ostetaan lihakaupasta, kalastusvälineet kalastusliikkeestä ja retket tilataan retkipalveluilta. Hyvä kalakauppias sen sijaan osaa kertoa turskan alkuperän päivän tarkkuudella, ja siihen kannattaa luottaa. Tiskillä esitettäviä kysymyksiä käsitellään myös artikkelissa kalakauppiaan neuvot – mitä tiskillä kannattaa kysyä.

UKK

Voiko Suomessa ostaa Itämeren turskaa?
Vain rajallisesti. Kohdennettu kaupallinen kalastus on kielletty, joten Itämeren turskaa myydään lähinnä sivusaaliina. Saatavuus vaihtelee kalasatamissa ja rannikon kalakaupoissa Hangosta Kotkaan.

Mistä tunnistaa skrein?
Aito skrei on pyydetty tammi-huhtikuussa Pohjois-Norjan rannikolta, ja pakkauksessa on usein skrei-laatumerkki. Liha on vaaleaa, kiinteää ja lohkeilee suuriksi lehdiksi.

Onko pakastettu turska huonompaa kuin tuore?
Ei välttämättä. Merellä pakastettu Barentsinmeren turska voi olla laadukkaampaa kuin useita päiviä jäillä ollut tuore filee, kun se sulatetaan hitaasti jääkaapissa.

Muistisääntö kalatiskille

Barentsinmeren turska on yleisintä ja tasalaatuisinta, Norjanmeren skrei on sesongin herkku ja Itämeren turska harvinainen sivusaalis. Lue ensin tieteellinen nimi ja ICES-alue ja kysy sitten pyyntipäivää. Näillä kolmella tiedolla tiedät enemmän kuin hintalappu kertoo.

Anna pisteet

(ei vielä ääniä)

Arvostele, kommentoi tai kerro kokemuksista