Pakkauksen tai kalatiskin hintakyltin pienellä painettu ”FAO 27” tai ”Kasvatettu, Norja” kertoo ostajalle kalasta enemmän kuin myyjän puheet. Tuontikalan alkuperämerkinnät ja kalastusalueen koodit ovat ravintolan keittiömestarille ostopäätöksen pohjatieto, ja ruoanlaiton harrastajalle ne ovat tapa varmistaa, että juhlapöytään tuleva lohi tai tonnikala on sitä, mitä on luultu. Kun koodit osaa lukea, voi verrata kahta samannäköistä fileetä toisiinsa muutenkin kuin hinnan perusteella.
Suomessa kalastetaan omilla vesillä paljon, mutta suurin osa syödystä kalasta on silti tuontikalaa. Norjalainen lohi, vietnamilainen jättikatkarapu ja Intian valtamereltä tuleva tonnikala kuuluvat useimpien kalatiskien perusvalikoimaan. Siksi merkintöjen ymmärtäminen on tärkeää aivan tavallisessakin arjessa.
Mitä tuontikalan merkinnöissä on pakko kertoa
EU:n kalastustuotteiden markkinajärjestelyasetus (1379/2013) määrää, mitä tietoja kuluttajalle myytävästä kalasta on annettava. Sääntö koskee tuoretta, jäähdytettyä, pakastettua, suolattua, kuivattua ja savustettua kalaa sekä äyriäisiä ja nilviäisiä. Tiedot pitää kertoa sekä pakkauksessa että irtomyynnissä tiskin kyltissä.
- Kaupallinen nimi ja tieteellinen nimi, esimerkiksi kirjolohi (Oncorhynchus mykiss)
- Tuotantotapa: pyydetty merestä, pyydetty makeasta vedestä tai kasvatettu
- Pyyntialue tai kasvatusmaa
- Pyydysluokka luonnonvaraisella kalalla
- Tieto sulatuksesta, jos kala on ollut pakastettuna ja myydään sulatettuna
Tieteellinen nimi on usein hyödyllisin tieto. ”Tonnikala” voi olla keltaevätonnikalaa (Thunnus albacares), isosilmätonnikalaa (Thunnus obesus) tai harvinaisempaa tonnikalaa (Thunnus thynnus), ja ne eroavat hinnaltaan ja rasvaisuudeltaan selvästi. Jättikatkarapupussissa lukee tyypillisesti Penaeus vannamei, joka on lähes aina kasvatettu.
FAO-kalastusalueen koodit käytännössä
Maailman meret on jaettu YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO:n pyyntialueisiin, joilla on kaksinumeroiset koodit. Kalakaupassa tulevat useimmiten vastaan nämä:
FAO 27 on Koillis-Atlantti, johon kuuluvat Pohjanmeri, Norjanmeri, Barentsinmeri ja myös Itämeri. FAO 21 on Luoteis-Atlantti Kanadan ja Grönlannin edustalla, ja siltä alueelta tulee esimerkiksi pohjoisenkatkarapua. FAO 37 on Välimeri ja Mustameri. Tonnikala ja miekkakala tulevat usein alueilta 51 ja 57 (Intian valtameri) tai 71 (Läntinen Keski-Tyynimeri). Mahimahi tulee monesti Ecuadorin ja Perun edustalta alueelta 87 (Kaakkois-Tyynimeri). Alaskanseiti on yleensä alueelta 67 tai 61.
FAO 27 on poikkeus: sen alueella kalastetuista kaloista on ilmoitettava myös osa-alue, koska alue on niin laaja. Itämeri on osa-alue 27.3.d, ja Pohjanlahden pohjukka on vielä tarkemmin ICES-osa-alue 31. Pohjanmeri on 27.4 ja Barentsinmeri 27.1. Jos turskapakkauksessa lukee ”FAO 27.1, Barentsinmeri”, kala on norjalaisten tai venäläisten troolareiden saalista. Se ei ole Itämeren turskaa, jonka kaupallinen kalastus on ollut käytännössä kielletty vuodesta 2019.
Makeasta vedestä pyydetystä kalasta ilmoitetaan vesistö ja maa, esimerkiksi ”Pyydetty makeasta vedestä, Peipsijärvi, Viro”. Tämä on tavallinen merkintä virolaisessa kuhassa ja ahvenessa, joita myydään paljon Etelä-Suomen kalatiskeillä.
Kasvatetun kalan alkuperämaa ja pyydysluokat
Kasvatetun kalan merkintään tulee maa, jossa kala on saavuttanut yli puolet lopullisesta painostaan tai viettänyt yli puolet kasvatusajastaan. ”Kasvatettu, Norja” kertoo siis, missä kala on kasvanut, ei sitä, mistä mäti tai poikaset tulivat. Kirjolohen kasvatusmaana näkyy yleensä Suomi, Ruotsi, Norja tai Turkki. Norjan vuonoissa kasvatettua kirjolohta myydään myös nimellä ”vuonolohi”, mutta tieteellinen nimi paljastaa, että kyseessä on kirjolohi.
Luonnonkalassa pyydysluokka on yksi seitsemästä: nuotat, troolit, verkot ja vastaavat pyydykset, saarto- ja nostoverkot, koukut ja siimat, hautaimet sekä rysät ja merrat. Ravintolakeittiössä tällä on merkitystä. Siimalla pyydetty tonnikala käsitellään yleensä yksitellen ja nopeasti, kun taas saartoverkolla saadaan suuria määriä kerralla, ja ne päätyvät usein säilyketeollisuuteen. Pyydys ei vielä takaa laatua, mutta yhdessä alueen ja kauppiaan kanssa se kertoo paljon toimitusketjusta. Ketjuja on käsitelty tarkemmin artikkelissa eksoottisten kalojen toimitusketjuista Suomeen.
Myytti: Suomessa savustettu tarkoittaa suomalaista kalaa
Yksi yleisimmistä väärinkäsityksistä on, että pakkauksen suomalainen valmistaja ja teksti ”savustettu Suomessa” tarkoittaisivat kotimaista kalaa. Valtaosa suomalaisten savustamoiden kylmäsavulohesta on norjalaista kasvatettua lohta. Asiassa ei ole mitään salattavaa, ja raaka-aineen alkuperä löytyy pakkauksesta: ”Lohi (Salmo salar), kasvatettu, Norja”. Valmistusmaa ja raaka-aineen alkuperämaa ovat kaksi eri tietoa.
Toinen rajatapaus koskee säilykkeitä ja valmisruokia. Tonnikalasäilykkeestä, kalapuikoista tai valmiista kalakeitosta ei tarvitse ilmoittaa pyyntialuetta, koska ne kuuluvat valmistettuihin tuotteisiin. Monet valmistajat kertovat alueen silti vapaaehtoisesti. Jos tietoa ei ole, valmistajalta voi kysyä. Mätien ja kaviaarien merkinnöissä on omat erityispiirteensä, joita on käsitelty artikkelissa mädin ja kaviaarin raaka-ainemerkinnöistä.
Kolmas poikkeus koskee kalastajan suoramyyntiä. Kun kalastaja myy pieniä määriä suoraan veneestä kuluttajalle, enintään 50 euron arvosta päivässä, täysiä merkintävaatimuksia ei sovelleta. Satamatorilla ostettu silakkalaatikko voi siis olla ilman FAO-koodia täysin laillisesti.
Käytännön esimerkki: lohen valinta joulun graavilohta varten
Joulua edeltävällä viikolla kalatiskillä on usein kaksi kokonaista lohifileetä vierekkäin. Toisen kyltissä lukee ”Kasvatettu, Norja” ja hinta on 22-28 €/kg. Toisessa lukee ”Pyydetty merestä, FAO 27.3.d, verkot” ja hinta on 35-45 €/kg. Ammattilainen kiinnittää huomiota kahteen asiaan. Luonnonlohi on Itämeren lohta, jonka myyntiä ja kalastusta on rajoitettu kantojen suojelemiseksi. Luonnonlohi pitää myös pakastaa ennen graavausta loisriskin vuoksi, kun taas norjalaisessa kasvatetussa lohessa loisriski katsotaan erittäin pieneksi.
Lisäksi Itämeren luonnonlohella on ympäristömyrkkyihin liittyviä syöntisuosituksia, ja niitä on hyvä tarkistaa, jos perheessä on raskaana olevia tai lapsia. Taustaa löytyy artikkelista Itämeren lohesta ja kalastusrajoituksista.
Yleisimmät virheet merkintöjen tulkinnassa
Sulatettu-merkinnän ohittaminen. Tiskillä kauniisti asetellut jättikatkaravut tai miekkakalapihvit ovat usein sulatettuja. Niitä ei pidä pakastaa uudelleen kotona, ja ne pitää käyttää samana tai seuraavana päivänä. Kyltissä pitää lukea ”sulatettu”, ja jos tietoa ei ole, kannattaa kysyä.
Pelkkään FAO-numeroon luottaminen. FAO 27 kattaa alueen Grönlannista Itämeren perukoille. Ilman osa-aluetta se ei kerro kalan laadusta vielä mitään, ja tiskikyltissä osa-alueen puuttuminen on itse asiassa merkintävirhe.
Sertifikaatin pitäminen alkuperätietona. MSC-merkki kertoo kestävästä kalastuksesta ja ASC-merkki vastuullisesta kasvatuksesta. Kumpikaan ei kerro, mistä kala tuli tai onko se tuoretta. Tuoreuden kala kertoo itse silmillään, kiduksillaan ja hajullaan.
Kalakauppa keskittyy nimenomaan kalaan ja äyriäisiin elintarvikkeina. Vastaavia merkintäsääntöjä lihalle kannattaa kysyä lihakaupasta, ja kalastusvälineet ja -luvat kuuluvat kalastusliikkeille.
UKK
Mitä FAO 27 tarkoittaa kalapakkauksessa?
FAO 27 on Koillis-Atlantin pyyntialue, johon kuuluvat Pohjanmeri, Norjanmeri, Barentsinmeri ja Itämeri. Tämän alueen kaloista on aina ilmoitettava myös tarkempi osa-alue, esimerkiksi 27.3.d Itämerelle.
Onko kalakaupan pakko kertoa irtokalan alkuperä?
On. Tuoreesta, pakastetusta, savustetusta ja suolatusta kalasta on kerrottava tiskillä nimi, tuotantotapa, pyyntialue tai kasvatusmaa ja pyydysluokka. Poikkeuksena on kalastajan pienimuotoinen suoramyynti kuluttajalle.
Miksi tonnikalasäilykkeessä ei ole pyyntialuetta?
Säilykkeet ovat valmistettuja tuotteita, joten pyyntialueen pakollinen merkintä ei koske niitä. Monet valmistajat kertovat alueen silti vapaaehtoisesti pakkauksessa tai verkkosivuillaan.
Merkinnät ovat paras ostotyökalu
Kun lukee tieteellisen nimen, tuotantotavan, FAO-alueen ja pyydyksen, tietää jo ennen kuin katsoo hintaa, mitä vaihtoehdot oikeasti ovat. Kalakauppias osaa yleensä kertoa myös sen, mitä kyltissä ei lue, kuten mikä alus kalan pyysi tai minä päivänä se saapui. Jos myyjä ei pysty vastaamaan yksinkertaiseen kysymykseen ”mistä tämä on pyydetty”, vastaus kannattaa etsiä toiselta tiskiltä.