
Sashimin leikkaaminen ratkaisee, maistuuko kallis kalapala silkkiseltä vai sitkeältä ja repaleiselta. Raaka-aine voi olla kalatiskin parasta, mutta tylsä veitsi, väärä leikkaussuunta tai liian paksu viipale pilaa sen hetkessä. Tämä artikkeli on kotikokille, joka valmistaa sushi-illallista ystäville, ja ravintolan kylmäkeittiön kokille, joka haluaa tasaisempaa jälkeä. Siinä käydään läpi veitsen valinta, lihassyiden lukeminen ja oikea paksuus eri kaloille.
Mitä sashimin leikkaaminen vaatii ennen ensimmäistä viiltoa
Leikkaaminen alkaa jo kaupassa. Sashimiin käytetään kalaa, jonka myyjä on tarkoittanut raakana syötäväksi ja jonka kylmäketju on pysynyt katkeamattomana. Vain kalan näkeminen tiskillä ei kerro tätä. Tarkemmin raaka-aineen tunnistamisesta kerrotaan artikkelissa sashimitason kalan tunnistus ja käsittely kotona.
Suomessa tämä tarkoittaa käytännössä kolmea vaihtoehtoa: norjalaista kasvatettua lohta, kotimaisen kasvattamon kirjolohta tai tuontitonnikalaa. Luonnonvaraiset järvikalat, kuten kuha, hauki ja ahven, voivat kantaa lapamatoa. Niitä ei syödä raakana, ellei kalaa ole ensin pakastettu riittävän kylmässä. EU-säännöissä vähimmäisvaatimus on -20 °C vähintään 24 tunnin ajan, ja kotipakastimessa varovainen kokki pitää kalaa pakkasessa selvästi pidempään.
Ammattilainen ostaa kalan valmiina saku-palana. Se on suorakaiteen muotoinen, nahaton ja ruodoton fileen pala, noin 3-5 cm leveä ja 2-3 cm korkea. Kun pala on tasamuotoinen, jokaisesta viipaleesta tulee samanlainen. Jos ostat kokonaisen lohifileen, leikkaa siitä ensin saku-paloja ja käytä vatsan ohuet reunat esimerkiksi tartariin.
Veitsi: yanagiba, kokkiveitsi vai lohiveitsi
Perinteinen sashimiveitsi on yanagiba. Sen terä on 240-300 mm pitkä, kapea ja yksipuolisesti hiottu. Pituudesta on hyötyä, koska viipale leikataan yhdellä pitkällä vedolla. Lyhyellä terällä kokin on pakko sahata edestakaisin, ja silloin pinta repeytyy.
Hyvän yanagiban hinta on tavallisesti 80-300 €. Esimerkiksi Global ja Mac valmistavat japanilaistyyppisiä viipalointiveitsiä, joita saa suomalaisista keittiöliikkeistä. Yksipuolinen hionta vaatii totuttelua. Vasenkätinen tarvitsee vasenkätiseksi hiotun mallin, koska oikeakätinen yanagiba ohjautuu väärään suuntaan.
Kotikeittiössä pärjää myös ilman yanagibaa. Pitkä ja ohut lohiveitsi tai vähintään 21 cm:n kokkiveitsi toimii hyvin, jos se on todella terävä. Tärkeämpää kuin veitsen tyyppi on terävyys. Hyvä testi on tomaatti: jos terä ei uppoa kuoreen pelkällä omalla painollaan, se on liian tylsä sashimiin.
Kuidun suunta – näin luet kalan lihaksen
Kalan liha muodostuu lihassegmenteistä, joita erottaa ohut sidekudoskalvo. Lohessa ja kirjolohessa ne näkyvät valkoisina, kaarevina rasvajuovina. Tonnikalassa juovat ovat hennompia, mutta ne näkyvät, kun palaa kääntelee valossa.
Perussääntö on leikata juovien poikki, ei niiden suuntaisesti. Jos viipale leikataan juovan suuntaisesti, siihen jää pitkiä sidekudossäikeitä. Pala tuntuu suussa sitkeältä ja voi hajota puikoilla nostettaessa. Poikittain leikatussa viipaleessa kuidut ovat lyhyitä, ja liha sulaa suussa.
Lohen juovat kulkevat vinosti, joten kokki kääntää saku-palaa niin, että veitsi osuu juoviin noin 45-90 asteen kulmassa. Tonnikalan selkäosassa juovat ovat usein lähes suorat, mutta vatsaosan otorossa ne voivat kiertää. Siksi kokenut kokki tarkistaa suunnan jokaisesta palasta erikseen eikä luota yhteen kaavaan.
Paksuus ja leikkaustavat kalalajeittain
Paksuus riippuu kalan rasvasta ja rakenteesta. Rasvainen ja pehmeä liha kestää paksumman viipaleen, kun taas tiivis ja vähärasvainen vaalea liha leikataan ohueksi, jotta se ei tunnu kumiselta.
Japanilaiset perusleikkaukset suomalaisille kaloille:
Hira-zukuri: suora, suorakaiteen muotoinen viipale, noin 7-10 mm. Sopii lohelle, kirjolohelle ja tonnikalalle.
Sogi-zukuri: viisto viipale, jossa veitsi on kallistettu noin 45 asteeseen, paksuus 4-6 mm. Hyvä ohuille ja epätasaisille paloille.
Usu-zukuri: lähes läpikuultava, 1-3 mm. Kampelalle ja muille vähärasvaisille vaaleille kaloille.
Kaku-zukuri: noin 1,5 cm kuutiot. Toimii tonnikalan kanssa ja poke-kulhoissa.
Kotimainen kirjolohi on yleensä hieman tiiviimpää kuin norjalainen lohi, joten sille sopii 6-8 mm paremmin kuin täysi sentti. Kasvatettu siika on herkullinen sashimina, mutta sen liha on hauras. Siikaa leikataan ohueksi ja viistoon, ja veitsen on oltava erityisen terävä.
Leikkaus askel askeleelta
Ota saku-pala jääkaapista vasta juuri ennen leikkaamista. Pyyhi leikkuulauta kostealla liinalla ja kastele veitsen terä, jolloin liha ei tartu siihen. Aseta pala laudalle niin, että juovat kulkevat terän suhteen oikeassa kulmassa.
Aloita viilto terän kantapäästä ja vedä veistä itseäsi kohti koko terän pituudelta yhdellä liikkeellä. Tämä on japanilaisen hiki-giri-tekniikan ydin. Älä paina alaspäin, vaan anna terän painon ja vedon tehdä työ. Kun viipale irtoaa, siirrä se terän kyljellä sivuun ja aseta se riviin edellisten viereen.
Pyyhi terä 3-4 viipaleen välein. Rasva tarttuu terään nopeasti, etenkin lohen kanssa, ja tahmea terä alkaa repiä lihaa.
Yleisimmät virheet sashimin leikkaamisessa
Sahaava liike. Edestakaisin liikuteltu veitsi jättää viipaleen pintaan porrasmaisia jälkiä, ja reunat näyttävät karheilta. Pinta myös hapettuu nopeammin. Jos terä ei riitä yhteen vetoon, veitsi on liian lyhyt tai tylsä.
Lämmin kala ja lämpimät kädet. Lohen rasva pehmenee jo huoneenlämmössä 15-20 minuutissa. Silloin viipaleet painuvat kasaan ja tahrivat terää. Ravintoloissa saku-palat pidetään jäiden päällä, ja kotona riittää, että palaa ei pidetä pöydällä tarjoiluun asti.
Liian pitkä esivalmistelu. Viipaleet kannattaa leikata enintään 30-60 minuuttia ennen tarjoilua. Leikkuupinta kuivuu ja menettää kiiltonsa nopeammin kuin kokonainen pala.
Myytti: mitä ohuempi, sitä hienompi
Moni olettaa, että ammattilaisen tunnistaa paperinohuista viipaleista. Rasvaisella lohella ja tonnikalalla asia on päinvastoin. Liian ohut viipale menettää suutuntumansa, lämpenee lautasella hetkessä ja maistuu lähinnä rasvalta. Rasvaisen kalan sentin paksuinen hira-zukuri antaa lihalle tilaa ja rakennetta.
Paperinohuus kuuluu vähärasvaiselle valkoiselle kalalle, jonka tiivis liha olisi paksuna sitkeää. Oikea paksuus valitaan siis kalan mukaan, eikä ohuus itsessään kerro taidosta.
UKK
Voiko sashimin leikata tavallisella kokkiveitsellä?
Voi, jos terä on vähintään 21 cm pitkä ja hyvin teroitettu. Pitkä terä mahdollistaa yhden vedon, ja terävyys on tärkeämpää kuin veitsen tyyppi.
Kuinka paksuksi lohisashimi leikataan?
Norjalainen lohi leikataan tavallisesti 7-10 mm:n ja kotimainen kirjolohi 6-8 mm:n viipaleiksi. Leikkaa aina näkyvien valkoisten rasvajuovien poikki.
Voiko kotimaisesta kuhasta tehdä sashimia?
Vain jos kala on ensin pakastettu lapamatojen tuhoamiseksi vähintään -20 °C:ssa 24 tunnin ajan, ja mielellään pidempään. Kuhan tiivis liha sopii parhaiten ohuiksi usu-zukuri-viipaleiksi.
Viimeinen vinkki tiskille
Kun ostat kalaa sashimiksi, pyydä kalakauppiasta leikkaamaan siitä valmiiksi tasainen saku-pala ja kerro, mihin aiot sen käyttää. Hyvä myyjä valitsee osan, jossa juovat kulkevat tasaisesti, ja poistaa tummanpunaisen lihan valmiiksi. Kalakauppa myy kalan ja äyriäiset elintarvikkeina, joten veitset ja muut välineet kannattaa hankkia keittiövälineliikkeestä ja lisukkeet tavallisesta ruokakaupasta. Lopputulos riippuu kolmesta asiasta: terävästä ja pitkästä terästä, juovien poikki tehdystä leikkauksesta ja kalalle sopivasta paksuudesta.